Tärkeintä on puutarhanhoito

Asiat mökillä etenevät hitaasti, mutta oikeaan suuntaan. Taistelu tavaravuoria vastaan alkaa näyttää siltä, että siinä päästään voiton puolelle. Vielä on paljon lajiteltavaa, kuskattavaa ja kierrätettävää ennen kuin päästään remontoimaan tupa sekä vierasaitta ja laittamaan paikat viihtyisiksi, mutta tilanne ei tunnu enää toivottomalta.

Kaiken touhuamisen keskellä täytyy aina välillä pysähtyä hetkeksi fiilistelemään sitä, että yksi iso unelma on toteutunut. Olen jo vuosia arvellut, että tämä on minulle täydellinen tapa elää: puoliksi citynainen, puoliksi rehupuntti. Ja nyt se on totta.

Read More
KotiEeva Kolumökki, puutarha
Roseen kesä ja kesän roseet

Viini Kreikassa oli luotettavaa: aina halpaa, yleensä lämmintä ja lähes poikkeuksetta pahaa.

(Oikein hyviäkin viinejä siellä tehdään, mutta niitä tarjoillaan vain hienoissa ravintoloissa. Ja kuka nyt Kreikassa haluaisi mennä hienoon ravintolaan? Hienot ravintolat ovat kaikkialla maailmassa samanlaisia, mutta oikeaan tavernaan pääsee vain Kreikassa.)

Vaikka ruokapuolella Kreikka innostaa, viinien suhteen olen viime aikoina inspiroitunut Pugliassa vietetystä keväästä.

Read More
Pientä kesäremppaa

Kesän suurin tapaus: löysimme kesämökin!

Tästä on unelmoitu kauan. Nyt enää yksi asia seisoo minun ja unelman tiellä: edellisten omistajien tavarat. Ne pitävät yhä suurinta osaa pihapiirin rakennuksista panttivankinaan.

(Jos jotain huonoa niin yleensä jotain hyvääkin: olen jo vuosia pyrkinyt elämässäni jonkin sortin minimalismiin ja tämän tapauksen jälkeen olen entistä inspiroituneempi jatkamaan sillä tiellä.)

Read More
Mitä tein kesällä

Koulussa uuden lukukauden ensimmäisenä päivänä piti aina kirjoittaa aine aiheesta Mitä tein kesällä. Nyt ymmärrän miksi. Kuluneen aiheen tarkoitus oli vain verrytellä ajatuslihaksia. Auttaa ylittämään se kynnys, joka koulutehtäviin oli kasvanut pitkän kesäloman aikana.

Tarkoitukseni ei ollut hiljentyä heinäkuuksi, mutta sain Kreikan-matkalta tuliaisiksi ärhäkän virustaudin joka piti puolet kuukaudesta otteessaan (varokaahan hyttysiä, jos lomailette niillä suunnin). Nyt olen viisi päivää suunnitellut kirjoittavani tänne jotain, mutta jokaisen hiljaisen viikon myötä kynnys kasvaa korkeammaksi. Tuntuu, että kun on ollut pitkään hiljaa, voi puhua vasta kun on Painavaa Asiaa.

Read More
Ajatuksia, MatkatEeva Kolu
Fantastinen Sally Rooney

Tämä kesä on ollut minulle Sally Rooneyn kesä.

Olen innoissani Sally Rooneysta. Kuten noin puoli muutakin maailmaa. En keksi äkkiseltään toista kirjailijaa viime vuosilta, joka olisi ollut samalla tavalla sekä myyntimenestys, median lemmikki että kriitikoiden ja kollegoidensa estoitta suitsuttama.

Sally Rooney on fantastinen. Enkä oikein edes osaa selittää, miksi. Kirjat eivät ole “ihania” eikä niistä tule “ihana” olo, eivätkä ne toisaalta ole dramaattisen riipaisevia tai jännittäviä tai hillittömän hauskoja, mutta jotain syvästi liikuttavaa niissä on.

Read More
KirjatEeva Kolu
Kaikki maistuu paremmalta ulkona

Olen viimeiset päivät ollut poissa kaupungista, omakotitaloelämän, kuistien, pihojen ja grillien valtakunnassa. Ja muistanut taas kesän kiistattoman tosiasian:

Kaikki maistuu paremmalta ulkona.

Mikä parasta, nämä ruoat voi paitsi syödä ulkona, myös valmistaa ulkona. Ne syntyvät nopeasti, etkä tarvitse juuri muita välineitä kuin leikkuulaudan, veitsen ja grillin.

Read More
Persikoita ja moscatoa

Kun kaupunkiin laskeutuu lämpö, muistan kuka olen.

Moni asia menettää merkityksensä, olennainen jää.

En usko, että mikään määrä kaviaaria, samppanjaa ja laajakuvatelevisioita voi tuntua paremmalta kuin aamukahvi terassilla tai paljaat jalat nurmikolla.

Vaihtaisin kaikki maailman designer-laukut mahdollisuuteen pukeutua joka päivä samaan valkoiseen hellemekkoon.

Ja jos saisin valita viiden tähden ravintolaillallisen ja auringossa kypsyneen tomaatin välillä…

Read More
Kuuleva silmä

Japanin kielessä on sana, mekiki.

Se viittaa kykyyn löytää kauneus yksinkertaisista asioista. Nähdä ja ymmärtää, mikä taiteessa on kaunista.

Kirjaimellisesti mekiki tarkoittaa “kuulevaa silmää”.

Taas kerran japanilaiset ovat onnistuneet sanoittamaan jotain, jonka olen aina ymmärtänyt, mutta jolle en ole aiemmin tiennyt sanaa.

Kykyä nähdä kauneus. Kuulla se.

Read More
Täydellisen lomakirjan anatomia

Olen tullut siihen tulokseen, että maailman vaikein kirjallisuuden laji taitaa olla viihdyttävä mutta fiksu romaani. Ainakin siitä päätellen, että joka kesä ja jokaisella lomamatkalla etsin aurinkotuoliin tai lentokoneeseen sellaisia luettavaksi, ja se on aina yhtä hankalaa.

Kesällä haluan keventää. En välttämättä lukea jatkosodan aikaan sijoittuvia romaaneja joissa joku hoitaa kuolevaa sukulaistaan. (Tämä sulkeekin heti pois 80 % suomalaisesta kaunokirjallisuudesta.) Toisaalta en myöskään kestä aivotonta chick litiä, jossa ei ole mitään pintaa syvempää.

Read More
KirjatEeva Kolu
Grillattu varhaiskaali ja sinappivinegretti

Elämme kotimaisen varhaiskaalin parasta aikaa.

Varhaiskaali on ihanaa. Kepeää ja raikasta. Sen ehkä jo tiedätkin.

Mutta tiesitkö että kaali ja jopa monet salaatit sopivat erinomaisesti grilliin ja uunissa paahdettavaksi?

Keräkaali, kiinankaali, sydänsalaatti ainakin. (Sydänsalaatti, suosikkini! Liian harvoin tarjolla.)

Tässäpä hyvä ja helppo sesongin herkku: grillattu varhaiskaali sinappivinegretillä.

Read More
Parempia tapoja työpäivään

Kliseistä, mutta niin, niin totta: joskus on mentävä kauas, että voi nähdä lähelle. Olin alkuvuoden jälkeen aika loppu lähtiessäni Italiaan, ja tuntuu että vasta etäisyyden päästä aloin nähdä elämän Helsingissä selkeämmin. Hahmottaa, mikä täällä johtaa siihen, että kaikkeen tulee turhan hektinen tahti vaikka yritänkin hidastaa.

(En yksinkertaisesti suostu uskomaan, että meidän on tarkoitus elää seuranamme jatkuva kiire, hallitsemattomaksi paisuva to do -lista ja riittämättömyyden tunne. Ei, vaikka olisi tavoitteita tai lapsia tai ura tai kunnianhimoa. Hemmetti, ei!)

Read More
Auringonpalvoja

Vietimme perjantaina interrailimme 15-vuotisvuosipäivää. Kyllä, VIISITOISTA - olemme vanh… naisia parhaassa iässä. Muistelimme tietysti trangialla keitettyä pussipastaa ja asemilla ja junissa vietettyjä öitä, mutta ennen kaikkea sitä miten tosissamme otimme auringonoton.

Muistaakseni meillä oli eräälläkin kroatialaisella parvekkeella ajastin, joka kertoi milloin on aika vaihtaa puolta, jotta molemmat puolet paahtuvat tasaisesti.

Read More
The land where lemons grow

“Just imagine the beautiful ocean and entire forests with oranges and lemons, the ground was covered with them… My God, my God! How unfairly we are treated in the north; here, here is Paradise.”

Näin kirjoitti tanskalainen H.C. Andersen vuonna 1833 nähdessään sitruspuita ensimmäistä kertaa Italiassa.

Hei kuules H.C., tiedän täysin mistä puhut.

Read More