Posts in Ajatuksia
Ihoni opetukset

Ajattelin ennen, että herkät ihmiset ovat ujoja ja hiljaisia.

Ajattelin myös, että herkkä iho on kuiva, ärtynyt, ihottumainen ja punottaa koko ajan.

Viime vuosina olen tajunnut, että vaikka olen reipas ja kovaääninen ekstrovertti, olen silti herkkä. Itse asiassa hyvin, hyvin herkkä. Kaikki, mitä näen, kuulen, tunnen, koen, haistan ja maistan, vaikuttaa minuun väkevästi. Se tekee joskus elämästä kaupungissa ja ihmisten keskellä vähän kuluttavaa, mutta se on myös suurin voimavarani. Se, miksi olen hyvä niissä asioissa joissa olen, ja miksi myös nautin elämästä niin paljon.

Read More
Joku raja

Kulunut vuosi on ollut vähän kuin toteen käynyt unelmakartta. Olen saanut remontin valmiiksi, viettänyt kevään Italiassa, löytänyt kesämökin ja puutarhan, kirjoittanut kirjan, opetellut sienestämään, kokenut monia syviä ja merkityksellisiä ihmiskohtaamisia, käynyt Villa Borghesessa ja löytänyt kirppikseltä Wegnerin Y-tuolit.

Lisäksi olen ollut melkein koko vuoden sairaana. Tätäkin naputtelen taas kerran sängynpohjalta.

Tuntuu vähän ironiselta - vuosi, joka on ollut monin tavoin paras koskaan, on myös vuosi jolloin olen sairastanut enemmän kuin ikinä.

Read More
It's not my dream

Angelina Jolie. Enpä koskaan ajatellut, että voisin samastua sinuun. Mutta sitten luin Hello-lehdestä uusimman haastattelusi.

“I also realise I have more fight and resilience in me than I knew. But at my core I’m soft and vulnerable – it’s not my dream just to be strong. I want to be allowed to be soft and I don’t want to be harmed or feel unsupported when I am.”

Sinäpä sen sanoit, Angie.

Read More
Ajatuksia, HyvinvointiEeva Kolu
New level, old devil

Oletteko koskaan kuulleet sanontaa: new level, new devil?

Se viittaa siihen, että kun siirtyy hyvässä mielessä eteenpäin, kohtaa myös uudenlaisia haasteita. (Tai kuten Notorious B.I.G. asian ilmaisi: mo money, mo problems.)

No, minulla on viime aikoina ollut ennemminkin sellainen tilanne, että new level, old devil. Olen tänä kesänä huomannut painivani sellaisten ajatusten kanssa, joiden kuvittelin jääneen kohdallani jo kauan sitten historiaan.

Read More
Mitä tein kesällä

Koulussa uuden lukukauden ensimmäisenä päivänä piti aina kirjoittaa aine aiheesta Mitä tein kesällä. Nyt ymmärrän miksi. Kuluneen aiheen tarkoitus oli vain verrytellä ajatuslihaksia. Auttaa ylittämään se kynnys, joka koulutehtäviin oli kasvanut pitkän kesäloman aikana.

Tarkoitukseni ei ollut hiljentyä heinäkuuksi, mutta sain Kreikan-matkalta tuliaisiksi ärhäkän virustaudin joka piti puolet kuukaudesta otteessaan (varokaahan hyttysiä, jos lomailette niillä suunnin). Nyt olen viisi päivää suunnitellut kirjoittavani tänne jotain, mutta jokaisen hiljaisen viikon myötä kynnys kasvaa korkeammaksi. Tuntuu, että kun on ollut pitkään hiljaa, voi puhua vasta kun on Painavaa Asiaa.

Read More
Parempia tapoja työpäivään

Kliseistä, mutta niin, niin totta: joskus on mentävä kauas, että voi nähdä lähelle. Olin alkuvuoden jälkeen aika loppu lähtiessäni Italiaan, ja tuntuu että vasta etäisyyden päästä aloin nähdä elämän Helsingissä selkeämmin. Hahmottaa, mikä täällä johtaa siihen, että kaikkeen tulee turhan hektinen tahti vaikka yritänkin hidastaa.

(En yksinkertaisesti suostu uskomaan, että meidän on tarkoitus elää seuranamme jatkuva kiire, hallitsemattomaksi paisuva to do -lista ja riittämättömyyden tunne. Ei, vaikka olisi tavoitteita tai lapsia tai ura tai kunnianhimoa. Hemmetti, ei!)

Read More
Auringonpalvoja

Vietimme perjantaina interrailimme 15-vuotisvuosipäivää. Kyllä, VIISITOISTA - olemme vanh… naisia parhaassa iässä. Muistelimme tietysti trangialla keitettyä pussipastaa ja asemilla ja junissa vietettyjä öitä, mutta ennen kaikkea sitä miten tosissamme otimme auringonoton.

Muistaakseni meillä oli eräälläkin kroatialaisella parvekkeella ajastin, joka kertoi milloin on aika vaihtaa puolta, jotta molemmat puolet paahtuvat tasaisesti.

Read More
Kuinka parhaaksi tullaan

Kysyin napolilaisen pizzerian Helsingissä omistavalta tutultani, missä Napolissa kannattaisi syödä pizza, jos aikoo syödä vain yhden. Sain pari eri vaihtoehtoa, ja kun vähän vielä tivasin, jäljelle jäi yksi: Da Michele.

En ollut ainoa, joka oli saanut samaisen vinkin. Saapuessani paikalle koko katu oli tukossa jonottajista. Da Michelellä on ilmeisesti maine paitsi yhtenä Napolin, myös koko maailman parhaista pizzerioista.

Read More
Kun aika on

Erityisesti tähän aikaan vuodesta naapuruston puut ja pensaat muuttuvat hyvin tärkeiksi.

Tunnen henkilökohtaisella tasolla jokaisen, jonka ohi kävelen useamman kerran viikossa. Aina ohi kävellessäni tarkkailen tilannetta - missä vaiheessa mennään silmujen, lehtien, nuppujen, kukkien kanssa?

Puiston omenapuista yksi oli jo täydessä kukassa. Hassua kyllä, sen vieressä oleva tismalleen samanlainen puu oli vasta ujoilla nupuilla.

Kaksi puuta, samaa lajia, samalla paikalla, samoissa olosuhteissa. Toinen täydessä kukassa, toinen vasta valmistautui.

Read More
Virtaukset liikkeelle

Olen tänä keväänä kärsinyt pitkästä aikaa siitepölyallergioista. Tukkoinen olo koko kehossa on ollut tietysti ankeaa mutta myös siunaus, koska olen tullut aivan poikkeuksellisen tietoiseksi siitä miten tärkeää elämässä on pitää yllä asioiden luontevaa virtausta. Kutsukaa vain huruksi, mutta kyllä se on niin että kehon, mielen ja elämän tukokset tuppaavat kulkemaan käsi kädessä.

Keväällä luonto on täynnä hurjaa eteenpäin puskevaa energiaa ja uutta luovaa voimaa, josta pääsee ihan ilmaiseksi itsekin osalliseksi. Parhaiten silloin, kun kiinnittää hiukan huomiota oman kehonsa ja ympäristönsä virtauksiin.

Read More
Anna tulvia

Olen kävelemässä hotellille illalliselta, taas yhdeltä sellaiselta jolla kaikki hiersi koska en ollut neljän hengen seurue vaan yhden hengen nainen. Päivä on ollut intensiivinen, raskaskin, olen herännyt viideltä aamulla, matkustanut ensin kuusi tuntia Napoliin ja sitten tunnin Napolin sisällä päästäkseni näkemään Caravaggion Flagellazionen. Viettänyt sen seurassa intensiiviset kaksi tuntia ja sen jälkeen joutunut osaksi absurdia farssia yrittäessäni päästä takaisin keskustaan.

Juuri ennen hotellia päätän vielä pysähtyä digestiiville läheiseen baariin. Tilaan Avernan. Olen hyvällä tuulella. Saan päähänpiston että haluankin juoda sen terassilla, koska on vielä lämmintä.

Read More
Puhu sydämellä

Sain kutsun paikallisen perheen luokse viettämään pääsiäistä.

Olin alkuun hieman huolissani siitä, mitä päivästä tulisi - ihmiset täällä eivät juurikaan puhu englantia enkä minä italiaa. Mutta päätin, että koska en osaa puhua kielellä, pitää puhua sydämellä.

Matkalla juhliin päätin että en stressaa siitä etten osaa keskustella kenenkään kanssa, ja sen sijaan keskityn iloitsemaan siitä että saan tavata nämä ihmiset ja olla osa heidän juhlaansa. Sellainen välittyy. Jokainen ihminen osaa tietoisesti tai tiedostamattaan lukea toisen ihmisen energiaa - ja toisin kuin sanat, energia ei valehtele.

Read More
Tylsyyden ylistys

Olen Napolissa ja Caprilla viettänyt merkittävän osan valveillaoloajastani erilaisissa jonoissa seisten. Se on tarjonnut mitä parhaimman tilaisuuden harjoittaa tylsistymisen jaloa ja unohdettua taitoa. Täällä olen nimittäin sekä tietoisesti että käytännön syistä (rajallinen mobiilidata) lopettanut älypuhelimen refleksinomaisen vilkuilun.

Eilen suuntasin napoilaiseen leipomoon, joka tunnetaan kaupungin parhaista sfogliatelle-leivonnaisista. Jos jokin tunnetaan kaupungin parhaasta mistä tahansa, Napolissa se tarkoittaa aina pitkää jonoa. Niin nytkin.

Read More
Hän siellä viheltäin ja laulain

On ällistyttävää että jokin paikka voi todella olla juuri sellainen kuin on mielessään kuvitellut. Napoli on. Epäilen, onko tämä todellista elämää vai olenko joutunut johonkin turismisimulaattoriin, joka esittää minulle peräjälkeen jokaisen Napoli-kliseen.

Kyllä, kadut ovat kapeita ja skootterit puikkelehtivat ihmispaljouden keskellä. Meinasin jäädä tööttäävän skootterin alle ensimmäisen kerran siinä vaiheessa kun olin ollut kaupungissa puoli tuntia.

Pyykki kuivuu talojen ikkunoista ripustettujen narujen päällä. Tungosta, huutoa, tienvarteen unohtuneita roskasäkkejä.

Read More
Pöytä yhdelle ja bikinit

Mistä tunnistaa suomalaisen Italiassa?

Kun paikalliset ovat pukeutuneet kevyttoppatakkeihin, suomalainen flaneeraa sandaaleissa ja t-paidassa.

(En ole muuten missään nähnyt yhtä paljon kevyttoppatakkeja kuin Italiassa. Epäilen, että jokainen italialainen saa syntyessään nimen, kansalaisuuden ja kevyttoppatakin.)

Ja kun italialainen vihdoin tohtii riisua kevyttoppatakkinsa, suomalainen hilluu jo bikineissä kattoterassilla.

Read More