Posts in Koti
Päiväunien yllättävät hyödyt

Olen koko ikäni tuntenut huonoa omaatuntoa päiväunista. Jos torkahdin vahingossa sohvalle tai sänkyyn kesken päivän, podin syyllisyyttä koko loppupäivän.

En edes tiedä miksi, ehkä ajattelin että päiväunet pilaavat yöunet, tai että päikkäreiden nukkuminen on merkki laiskuudesta. Joka tapauksessa mieleeni oli iskostunut ajatus siitä, että päiväunet ovat paha tapa.

Nyt olen lukenut uutta tutkimustietoa päiväunista - ja viettänyt kevään eteläitalialaisessa pikkukaupungissa, jossa siestakulttuuri oli yhä hengissä. Olen alkanut nukkua säännöllisesti päiväunia, enkä enää vain vahingossa.

Read More
Kimppu ja drinkki

Siitäkin huolimatta, että olen ollut freelancer tai yrittäjä melkein koko aikuisikäni ja teen melkein aina viikonloppuisinkin töitä, perjantai ei ole koskaan menettänyt hohtoaan silmissäni. Perjantaina ilmassa on eri tuntu, aina vain. Jotain taikaa.

Minulla on muutaman vuoden ollut perjantaitraditio nimeltä kimppu ja drinkki. Se on muotoutunut vuosien saatossa itsestään, perjantaihuumassa. Perjantaisinhan tekee usein mieli tehdä jotain vähän erityistä ja ehkä palkitakin itsensä kuluneesta viikosta.

Read More
Koti, Ruoka & juomaEeva Kolu
Tilaa kevään tuulille

Kun elelee pitkään väliaikaiselämää ja remppakaaosta, on suorastaan hassua millaisista asioista alkaa unelmoida. Ei välttämättä karkaamisesta paratiisisaarelle (no toki siitäkin joskus), vaan sellaisista arkisista asioista, jotka joskus tuntuivat itsestäänselvyyksiltä tai suoranaisilta riesoilta.

Olen unelmoinut esimerkiksi jätteiden lajittelusta, pyykkäämisestä, ruokakaupassa käymisestä, kananmunien paistamisesta, vaatteiden silittämisestä ja ikkunoiden pesemisestä.

Read More
Käytännön feng shuita makuuhuoneeseen

Kirjoitin aikaisemmin omasta tavastani ajatella ja toteuttaa feng shuita. Minulle feng shui ei siis ole mystiikkaa tai sitä että joka kodissa on pakko nököttää kolmijalkainen sammakko tai tuulikello. Minulle feng shui on yksinkertaisesti sitä, että mietin millaisia tunteita tilat ja esineet herättävät ja miten erilaisilla valinnoilla voi edistää omaa ja muiden hyvää oloa. Miten pitää tilojen energia hyvänä ja sopivasti virtaavana.

Oikeastaan koko remonttisaagani lähti näistä näkökohdista - vanhassa pohjaratkaisussa juuri se huone, jossa on aina hämärää tai suorastaan pimeää, oli valikoitunut olohuoneeksi. Makkarissa puolestaan riitti valoa. Se oli minusta silkkaa hullutusta ja päätin välittömästi vaihtaa huoneiden roolit toisin päin.

Read More
Keltainen maaliskuu

Jos en sitä jo tiennyt, nytpä tiedän: tähän aikaan vuodesta alan näemmä himoita keltaista yhtä varmasti kuin marraskuussa glögiä ja marsipaania.

Olen koko viikon paennut remontin loppusuoraa keltaisiin fantasioihin - mimosakimppuihin, Italia-unelmiin ja vaatebrändien kevään lookbookeihin joista etsin keltaista silkkipuseroa.

Pari päivää sitten huhkin pitkän päivän ja sain kaaoksen kesytettyä ja tavarat paikoilleen. Remontista muistuttavat enää auki revityt pistorasiat (ja tietenkin se, että niistä ei tule sähköä. Yllättävällä tavalla hankaloittaa elämää nykypäivänä). Juhlistin sitä ostamalla kukkakaupasta ison kimpun mimosaa.

Read More
Paratiisisaareke

Vuosia, jo ajalta ennen kuin muutin pois vanhempien luota, minulla on ollut kolme aika maltillista asumiseen liittyvää unelmaa:

Pitkä puinen ruokapöytä, jonka äärelle voisi kutsua ystäviä syömään.
Kylpyamme, duh.
Keittiösaareke, koska rakastan ruoanlaittoa ja olisi ihanaa ettei tarvitsisi tuijottaa aina seinää porkkanaa pilkkoessaan.

Yhdessäkään asunnossani ei ole koskaan ollut mitään noista. Kun aloin pari vuotta sitten etsiä uutta asuntoa, päätin että odotan niin kauan että löydän asunnon, jossa on pohjaratkaisun puolesta mahdollisuus kaikkiin kolmeen.

Read More
KotiEeva Kolu
Helsinki, rakkaani

Olen syntynyt Helsingissä, mutta muutin tänne vasta viisi vuotta sitten. Meni kolme vuotta, että aloin ajatella olevani helsinkiläinen. Muistan tarkan hetkenkin - olin Suomenlinnassa ja joku apua tarvitseva turisti kysyi, olenko paikallinen. Sanoin, että olen, ja sillä hetkellä tajusin: hetkonen, tosiaan! Olen helsinkiläinen.

Mutta vasta viime vuoden aikana Helsingistä tuli koti. Se johtuu osittain siitä, että minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni asunto, joka tuntuu jotenkin pysyvältä. Mutta luulen, että vielä enemmän se johtuu siitä, että olen vihdoin valmis siihen, että jossain on koti. Että on juuret. Että on jotain tukevaa jalkojen alla, jotain josta kurkottaa muihin suuntiin.

Read More
Ajatuksia, KotiEeva Koluhelsinki
Yhden naisen tulppaanimania

Amsterdamin tulppaanimaniaa pidetään usein historian ensimmäisenä esimerkkinä kuumentuneesta talouskuplasta. 1600-luvulla hollantilaiset sekosivat uudenlaisesta, voimakkaan värikkäästä kukasta niin toden teolla, että yksittäinen tulppaanin kukkasipuli saattoi maksaa työläisen kymmenen vuoden palkan. Villeimpien tarinoiden mukaan himotuimpien lajikkeiden sipuleita vaihdettiin isoihin maa-alueisiin ja taloihin. Tulppaanimarkkinoilla saattoi rikastua tai menettää kaiken yhdessä päivässä.

Myös ottomaanien imperiumissa, josta tulppaanit Hollantiin saapuivat, tulppaani oli yltäkylläisyyden ja rikkauden symboli. Siksi minusta onkin erityisen ihanaa, että nykyään tulppaani on “kaikkien kukka”

Read More
Vahvista parasympaattista hermostoa

Jos saisin palata muutaman vuoden ajassa taaksepäin ja antaa silloiselle itselleni yhden neuvon, kehottaisin itseäni tutustumaan heti autonomisen hermoston toimintaan ja sen merkitykseen. Olisin säästynyt paljolta.

Jos hermosto käy kierroksilla, edes uni ei välttämättä ole palauttavaa - vaikka nukkuisikin tuntimäärällisesti tarpeeksi! Hyvä uutinen on se, että palautumisesta ja rauhoittumisesta vastaavaa hermoston osaa voi tietoisesti vahvistaa ja aktivoida.

Read More
Hyvinvointi, KotiEeva Kolu
Unelmien kuusi

Minulla on ensimmäistä kertaa joulukuusi. Voi kuinka siitä onkaan unelmoitu, vuosia. Ja nyt se on täällä - ollut jo itse asiassa kaksi viikkoa. Lapsuudenkodissani kuusi tuotiin taloon vasta aattona, mutta aikuisena saa tehdä mitä huvittaa. Minua huvittaa nauttia kuusen tuomasta tunnelmasta mahdollisimman pitkään.

Read More
KotiEeva Kolujoulu
Marsipaanit ja ruusukaalit

Lapsena en voinut käsittää sitä, kun aikuiset kertoivat arvostavansa joulussa eniten ruokaa ja lomapäiviä. Itsehän ei voinut moneen viikkoon ajatellakaan muuta kuin lahjoja.

Mutta niin se näemmä menee, että aikuisena alkaa kaikista eniten toivoa sellaisia asioita, joita ei voi kääriä lahjapakettiin. Lahjat kuuluvat nykyään jouluihini vain satunnaisesti. Niiden sijaan panostan ruokaan ja viineihin.

Read More
Talviunille

Mitä enemmän asiaa mietin, sitä hullummalta tuntuu se, että meidän odotetaan talvella elävän ihan samassa tahdissa kuin muinakin vuodenaikoina. Heräämään samaan aikaan töihin, olemaan yhtä tehokkaita, vaalimaan harrastuksia, sosiaalista elämää ja "terveellisiä elämäntapoja” samaan malliin.

Kaikki muu luonnossa siirtyy lepotilaan. Käy nukkumaan, kuolee. Vain me yritämme jaksaa, jaksaa.

Read More
Tupsutehtaalta, päivää

Jos sorminäppäryys (tai hermot) eivät riitä kranssien askarteluun, saanko esitellä konseptin nimeltä joulutupsu?

Kehittelin konseptin kranssien ylijäämämateriaalista (ja totta puhuen juuri siinä vaiheessa, kun hermoni eivät enää riittäneet kranssien näpertelyyn). Nämä syntyvät käden käänteessä ja sopivat koristamaan ovea, ikkunaa tai vaikka ovenkahvaa.

Read More
KotiEeva Kolukasvit, diy
Tulkoon joulu(hulluus)

Alkuviikon on pitänyt niin hurjaa kiirettä että en jotenkin täysin edes rekisteröinyt joulukuun alkua, mikä itselleni on usein merkittävä loppuvuoden taitekohta. Mutta nyt se on avattu, sekä kalenteri että virallinen joulukausi… ja sen myötä pienimuotoinen hulluus.

Vaikka itse joulunpyhät ovat joskus vaikeat, olen aina rakastanut intohimoisesti joulunodotusta ja ennen kaikkea joulukuuta. Marraskuussa täytyy vielä hieman himmailla, mutta joulukuussa saa seota.

Read More
Koti, Ruoka & juomaEeva Kolu
Ymmärryksen tiellä

Löysin kiinalaisen hevospatsaan kirppikseltä. Ystäväni pyöritteli sille päätään (se oli kuulemma “kitsch”), mutta ei pyörittele enää. Koska katsokaa miten upeasti se sopii tuohon, kirjahyllyn vartijaksi.

Luin juuri Tara Westoverin hienon, hienon kirjan Opintiellä. Se on uskomaton tositarina maailmanloppua odottavan, kiihkouskovaisen isän tyttärestä, joka ei päässyt lapsena kouluun mutta väitteli lopulta Cambridgesta tohtoriksi.

Read More
Kirjat, KotiEeva Kolu