Tuhkakeskiviikko

Kalenteri muistutti, että tänään on tuhkakeskiviikko. Piti aamun aloittajaiseksi tarkistaa, mitä se tarkoittaakaan.

Laskiaistiistain tarkoitus on paitsi kinastella hillosta ja mantelimassasta (oma kantani: molemmat), olla karnevaalipäivä, jolloin hyvästellään maalliset ilot (carna-vale) ennen pääsiäistä edeltävää paastoa. Tuhkakeskiviikko puolestaan on paastonajan ensimmäinen päivä, jolloin kristityt ovat perinteisesti tehneet ihoonsa tuhkasta ristin merkiksi katumuksesta.

Katumus, hmm.

Read More
Käytännön feng shuita makuuhuoneeseen

Kirjoitin aikaisemmin omasta tavastani ajatella ja toteuttaa feng shuita. Minulle feng shui ei siis ole mystiikkaa tai sitä että joka kodissa on pakko nököttää kolmijalkainen sammakko tai tuulikello. Minulle feng shui on yksinkertaisesti sitä, että mietin millaisia tunteita tilat ja esineet herättävät ja miten erilaisilla valinnoilla voi edistää omaa ja muiden hyvää oloa. Miten pitää tilojen energia hyvänä ja sopivasti virtaavana.

Oikeastaan koko remonttisaagani lähti näistä näkökohdista - vanhassa pohjaratkaisussa juuri se huone, jossa on aina hämärää tai suorastaan pimeää, oli valikoitunut olohuoneeksi. Makkarissa puolestaan riitti valoa. Se oli minusta silkkaa hullutusta ja päätin välittömästi vaihtaa huoneiden roolit toisin päin.

Read More
Keltainen maaliskuu

Jos en sitä jo tiennyt, nytpä tiedän: tähän aikaan vuodesta alan näemmä himoita keltaista yhtä varmasti kuin marraskuussa glögiä ja marsipaania.

Olen koko viikon paennut remontin loppusuoraa keltaisiin fantasioihin - mimosakimppuihin, Italia-unelmiin ja vaatebrändien kevään lookbookeihin joista etsin keltaista silkkipuseroa.

Pari päivää sitten huhkin pitkän päivän ja sain kaaoksen kesytettyä ja tavarat paikoilleen. Remontista muistuttavat enää auki revityt pistorasiat (ja tietenkin se, että niistä ei tule sähköä. Yllättävällä tavalla hankaloittaa elämää nykypäivänä). Juhlistin sitä ostamalla kukkakaupasta ison kimpun mimosaa.

Read More
Paratiisisaareke

Vuosia, jo ajalta ennen kuin muutin pois vanhempien luota, minulla on ollut kolme aika maltillista asumiseen liittyvää unelmaa:

Pitkä puinen ruokapöytä, jonka äärelle voisi kutsua ystäviä syömään.
Kylpyamme, duh.
Keittiösaareke, koska rakastan ruoanlaittoa ja olisi ihanaa ettei tarvitsisi tuijottaa aina seinää porkkanaa pilkkoessaan.

Yhdessäkään asunnossani ei ole koskaan ollut mitään noista. Kun aloin pari vuotta sitten etsiä uutta asuntoa, päätin että odotan niin kauan että löydän asunnon, jossa on pohjaratkaisun puolesta mahdollisuus kaikkiin kolmeen.

Read More
KotiEeva Kolu
Puhtaat valkeat lakanat

Kotonani jatkuu remontti - tällä kertaa on keittiön vuoro.

Olin laatinut jo hyvissä ajoin suunnitelman sille, miten selviän tällä kertaa remppalifestä ilman että koko elämäni suistuu raiteilta. Mutta kaksi päivää siihen meni, että olin taas muuttunut käveleväksi variksenpelättimeksi. Kaikki yöt nukkumatta, kaikki mailit vastaamatta, kaikki työt tekemättä. Ruokahalu katosi heti, tekee mieli vain sokeria suoraan suoneen.

Sitten muistin, mitä lupasinkaan itselleni vuoden alussa.

Read More
Eeva Kolu
Ui mun haaviin

Kuten suurin osa tuntemistani kotikokeista, minäkin ujostelin pitkään kalaa. Olin jumissa parissa samassa lohireseptissä enkä oikein tiennyt mitä sieltä kalatiskiltä oikein kuuluisi ostaa.

Opin kalan valmistamisen simppelin hienouden kerran vähän vahingossa Ranskan-reissulla. Illalliselle oli tulossa naapureita ja kalakauppiaalta oli tietenkin haettu jokin upea tuorettakin tuoreempi eväkäs. Joku lykkäsi kalakäärön minun kouraani ja sanoi että Eeva sinähän osaat laittaa ruokaa, paistapa sinä tuo. En edes tiennyt mikä kala oli kyseessä ja olin ihan varma että mokaan hienon raaka-aineen ja pilaan kaikkien illallisen ja nolaan itseni ranskalaisten edessä, jotka osasivat varmasti fileerata kampelan ja liekittää crêpe Suzannet äidin vatsassa.

Read More
Ruoka & juomaEeva Kolu
Rokokoon kutsu

Kävin pari viikkoa sitten katsomassa Galerie Forsblomilla Heikki Marilan maalauksia (näyttely on muuten nyt viimeistä viikonloppua esillä, joten menkää hyvät ihmiset, menkää!). Aivan ensimmäinen ajatukseni maalauksista oli: Marie Antoinetten sohva. Vaikka Marilan maalaukset ovat täysin abstrakteja, värimaailma on kuin suoraan rokokooajan kankaasta. Sellaisesta, jolla olisi voitu verhoilla Marie Antoinetten sohva.

Mieleeni palasivat muutamaa kuukautta aiemmin näkemäni Emma Helteen keramiikkaveistokset, joista menin pikkuisen sekaisin. Niissäkin oli minusta selviä viittauksia rokokoohon.

Read More
Pukeudu tunteella

Sain vaatehaasteeseen liittyen paljon palautetta, että voisinko kertoa miten ihmeessä sellaisen laadukkaan ja kestävän vaatteen oikein oppii tunnistamaan. Ja että miten voisi opetella ostamaan vain erityisiä vaatteita, jos mikään ei oikeastaan koskaan tunnu kovin erityiseltä? No kuulkaa, mielelläni!

Materiaalien tuntemus on tietenkin kaiken perusta, mutta koska netti on täynnä vaatteiden materiaalioppaita, kirjoitan nyt hieman muista jutuista.

Read More
Eeva Kolu
Vähän valoa

Tämä on ollut ensimmäinen talvi, kun ei ole vituttanut. Kun en ole raivonnut turhautumistani kylmään tai pimeään, selannut äkkilähtötarjouksia, haaveillut häipymisestä tai suunnitellut muuttoa ulkomaille.

Olen antautunut pimeälle ja kylmälle, näille päivä päivältä kasvaville lumiröykkiöillekin. Olen antanut liekaa itselleni kaikessa, missä olen osannut ja voinut. Hyväksynyt sen, että talvella energiaa ja voimia on vähemmän. Että talvella elämän kuuluukin olla erilaista.

Ja kas, kun asioiden antaa tapahtua maailmankaikkeuden suunnittelemassa rytmissä, huomaa myös heti, kun jotain uutta alkaa versoa.

Read More
Eeva Kolu
Helsinki, rakkaani

Olen syntynyt Helsingissä, mutta muutin tänne vasta viisi vuotta sitten. Meni kolme vuotta, että aloin ajatella olevani helsinkiläinen. Muistan tarkan hetkenkin - olin Suomenlinnassa ja joku apua tarvitseva turisti kysyi, olenko paikallinen. Sanoin, että olen, ja sillä hetkellä tajusin: hetkonen, tosiaan! Olen helsinkiläinen.

Mutta vasta viime vuoden aikana Helsingistä tuli koti. Se johtuu osittain siitä, että minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni asunto, joka tuntuu jotenkin pysyvältä. Mutta luulen, että vielä enemmän se johtuu siitä, että olen vihdoin valmis siihen, että jossain on koti. Että on juuret. Että on jotain tukevaa jalkojen alla, jotain josta kurkottaa muihin suuntiin.

Read More
Ajatuksia, KotiEeva Koluhelsinki
Oltaisko ihmisiä

Pari viikkoa sitten jaoin Instagramissa kuvan, jossa makaan keskellä päivää sohvalla ja keräilen voimia siihen, että jaksan viikata pyykit. Arkeni on tällä hetkellä sellaista.

Mediassa uupumuksesta, sairauksista, masennuksesta tai vaikka ylivelkaantumisesta ja päihdeongelmista puhutaan yleensä menneessä aikamuodossa. “Olin masentunut, näin paranin.” “Sain burnoutin, mutta nyt elämäni on taas hyvää.” Kuvalla halusin sanoa: heipä hei! Sain burnoutin, en ole täysin toipunut siitä - ja saan silti näkyä ja olla olemassa juuri tällaisena.

Read More
Ajatuksia, HyvinvointiEeva Kolu
Yhden naisen tulppaanimania

Amsterdamin tulppaanimaniaa pidetään usein historian ensimmäisenä esimerkkinä kuumentuneesta talouskuplasta. 1600-luvulla hollantilaiset sekosivat uudenlaisesta, voimakkaan värikkäästä kukasta niin toden teolla, että yksittäinen tulppaanin kukkasipuli saattoi maksaa työläisen kymmenen vuoden palkan. Villeimpien tarinoiden mukaan himotuimpien lajikkeiden sipuleita vaihdettiin isoihin maa-alueisiin ja taloihin. Tulppaanimarkkinoilla saattoi rikastua tai menettää kaiken yhdessä päivässä.

Myös ottomaanien imperiumissa, josta tulppaanit Hollantiin saapuivat, tulppaani oli yltäkylläisyyden ja rikkauden symboli. Siksi minusta onkin erityisen ihanaa, että nykyään tulppaani on “kaikkien kukka”

Read More
Talven täyttävät salaatit

Opiskeluaikoina keksin, että voisin säästää rahaa ostamalla jättipusseja kuivattuja papuja ja herneitä. Niitä tarvitsi vain liottaa vuorokausi ja sen jälkeen keitellä muutama tunti, huuhtoa ja valuttaa. Hirveän näppärää. Käytännössähän papuja ei koskaan ollut valmiina silloin, kun niitä olisi tarvinnut.

Nyt naurattaa tuokin. Pavut ovat muutenkin todella edullisia ollakseen niin laadukasta ravintoa, ja ennen kaikkea käyttövalmiit pavut ovat juurikin mitä parhainta pikaruokaa ja hätäevästä. Viime aikoina repertuaariini on tullut yksi huippuhyvä pikatuote lisää: käyttövalmis kvinoa.

Read More
Talvibrunssille

Tarjoilin viikonlopun lukupiirissä drinkkiä nimeltä Black Velvet. Löysin reseptin juurikin siitä kirjasta, jota parhaillaan luimme piirissä. (Kirja oli muuten Jennifer Eganin Manhattan Beach - suosittelen kirjaa, drinkkiä en).

Black Velvetiin tulee Guinnessia ja kuohuviiniä ja lopputulos oli arvatenkin aivan kamala. Jotain hyvääkin siitä kuitenkin seurasi, nimittäin puoliksi tyhjennetty skumppapullo, jolle piti keksiä parempaa käyttöä.

Read More